Ihana, kamala kiitoslahja

Ihana, kamala kiitoslahja

Pian koittaa taas hetki, kun on aika kiittää kuluneesta kaudesta opettajaa, lastenhoitajaa tai harrastuksen ohjaajaa. Itselleni tämä tuli ajankohtaiseksi muutama vuosi sitten lasten kerhojen ja harrastusten myötä. Ajattelin, että olisi ihana muistaa tiettyjä ihmisiä jouluna kiitoslahjalla, mutta samalla se herätti ristiriitaisia tunteita. Olin nimittäin seurannut vierestä puolisoni kautta, millaista opettajalla on joulun alla tai keväällä, kun lahjoja tulee joskus paljonkin. Lahjojen antajana halusin pohtia lahjojen saamista myös opettajan kannalta: millaisia tunteita kiitoslahjojen saanti heissä herättää?

Uskon, että pääsääntöisesti kaikki ilahtuvat lahjasta - onhan ihana saada kiitosta. Syötävät lahjat, kuten suklaat, teet ja kahvit, voi tarjota ystäville tai kuluttaa itse, jos ovat mieleisiä. Mutta mitä teet esimerkiksi viidellä erilaisella kynttilällä tai kynttilänjalalla? Vastaavanlaisia lahjoja alkaa pikkuhiljaa kertyä nurkkiin, jos opettaja saa lahjan vuosittain vaikka 20 oppilaalta. Tällöin nämä tavarat alkavat olla vähitellen haitta opettajalle. Mitä hän tekee niillä? Jos kaapeissa ei ole tilaa, tai opettajalla ei ole halua säilyttää lahjoja, hän pyrkii niistä lopulta eroon tavalla tai toisella. Kun opettaja yrittää hävittää tavaroita, hän saa luultavasti osan myytyä tai annettua eteenpäin, mutta osa saattaa päätyä jopa kaatopaikalle. Ilon sijaan lahjan saaminen voikin lopulta muuttua epämukavaksi ja lisäksi luonnonvaroja turhaan kuluttavaksi. 

Mitä sitten teen, kun jotenkin haluaisin opettajia ja ohjaajia muistaa, mutta en haluaisi aiheuttaa harmia tavaran säilyttämisen tai hävittämisen suhteen? Miten kiitoslahja voisi olla mukava sekä saamishetkellä että myöhemmin? Lahjan pitäisi siis ilahduttaa, mutta olla jollakin tavalla häviävä juttu. Tällä hetkellä olen pohdinnoissani siinä vaiheessa, että tavallisesti lasten ajatusten välittämien kiitoskortin, piirustuksen, askartelun tms kautta riittää. Erityisemmissä ja harvinaisemmissa tilanteissa voisin muistaa opettajaa, lastenhoitajaa tai harrastuksen ohjaajaa esimerkiksi pienellä kestotuotteella, saippualla tai jollakin syötävällä. Itse leivottu herkku tai omin käsin tehty piirustus piristävät ja tuovat iloa ainakin minulle aivan eri tavalla kuin kaupasta ostettu valmis tavara. Lahjan antaja on luultavasti ajatellut lahjan saajaa koko tuotteen valmistusprosessin ajan ja tehnyt sen juuri hänelle. 

Tänä jouluna lasteni opettajat ja ohjaajat tuskin tulevat saamaan itse leivottua herkkua kiireisen arjen takia, joten turvaudun lasten tekemiin kortteihin ja ostettuihin häviäviin lahjoihin. Suklaan ja saippuan lisäksi vaihtoehtona ovat ainakin lahjakortit erilaisiin kauppoihin, erityisesti suomalaisiin pienyrityksiin tai paikallisiiin yrityksiin. Toivon niiden olevan mukava pieni yllätys lahjan saajalle ja mikäli eivät ole mieluisia, ne voi antaa eteenpäin.

Kaipaatko sinä ideoita joululahjoihin? Tässä Ekopuoti Pihlan parhaat joululahjavinkit tänä vuonna:


Kylpypommit Kestosuodatinpussi Saaren Taika Teepuusaippua


Jouluisin terveisin,
Hanna

Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.