Kokeilussa kestosuodatinpussi ja kestoarkit

Kokeilussa kestosuodatinpussi ja kestoarkit

Uusin ihastus: kestosuodatinpussi

Ihastuin raakapellavaiseen kestosuodatinpussiin ensisilmäyksellä. Ajaton pellava on yksinkertaisen kaunis, kestävä materiaali ja vielä 100 % luonnon raaka-aine. Ensireaktion jälkeen aloin silti epäilemään. Olisiko suodatinpussin tyhjentäminen ja puhdistus vaivalloista ja menisikö sen aikana viemäriin paljon kahvinpuruja? Mietin myös voiko jatkuvassa käytössä oleva kestosuodatinpussi millään olla hygieeninen? Päätin epäilyistä huolimatta kokeilla suodatinpussia ainakin kerran.

Liotin pussia ohjeen mukaan ennen ensimmäistä käyttöä kuumassa vedessä. Asetin pussin suppiloon, latasin kahvinkeittimen ja ihmettelin pussin hieman reilua kokoa. Kahvi vaikutti tippuvan ihan samalla nopeudella kuin ennenkin. Keittämisen jälkeen kahvinpurut eivät irronneet kaatamalla, joten otin kaapimisen avuksi haarukan. Myöhemmin totesin paremmaksi keinoksi kääntää pussi nurja puoli ulospäin ja työntää veitsellä purut biojätteeseen. Lopuksi huuhtelin pussin ja ripustin kuivumaan. Aikaa jälkitöihin kului reilu puoli minuuttia. Olin tyytyväinen ensimmäiseen kokeiluun.

Tässä näytän miten käyttää kestosuodatinpussia:

Farmaseuttina minua kiinnostaa erityisesti pellavan ainutlaatuinen antibakteerinen ominaisuus. Hygienisyydestä ei siis tarvitse olla huolissaan! Toki pussi kannattaa aktiivisessa käytössä puhdistaa huolellisemmin liottamalla viikoittain keitetyssä vedessä, jossa on 1-2 rkl ruokasoodaa. Pellavainen suodatinpussi kuivuu nopeasti, mutta sopii käytettäväksi myös märkänä. Muutaman käytön jälkeen pussi on kutistunut yleisimmän suodatinpussin kooksi 4. Minua ilahduttaa myös se, että lopulta suodatinpussin tullessa tiensä päähän - toivottavasti vasta vuosien päästä - sen voi kompostoida.


Kestoarkit - pärjäänkö ilman talouspaperia?

Kun törmäsin ensimmäisen kerran kestoarkkeihin, ajattelin että niitä on varmaan hankala käyttää ja niiden käsittely vaatii hirveästi työtä ja aikaa, jota lapsiperheessä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Aloin pohtimaan kuitenkin päivittäisestä talouspaperin käytöstämme tulevaa roskan määrää ja talouspaperiin kuluvaa rahaa. Lisäksi jos talouspaperi loppui kesken olimme pulassa ruokailujen jälkeen! Mietin myös paljonko talouspaperin valmistamiseen kuluu raaka-aineita, energiaa ja vettä.

Pohdinnan jälkeen lähdin kokeilemaan elämää ilman talouspaperia, mikä osoittautuikin lopulta yllättävän vaivattomaksi. Sijoitin kestoarkit koriin ruokapöydälle käden ulottuville. Erityisesti lasten kasvot, kädet ja ruokapöydän sai helposti puhdistettua kestoarkeilla ruokailun päätteeksi. Usein ne tulivat käyttöön jo ruokailun aikanakin. Lapset pitivät erityisesti arkkien pehmeydestä ja lisäksi heidän oli helppo ottaa niitä itsekin yhdellä kädellä. Kestoarkit tulivat kätevästi pestyä muun pyykin mukana, eivätkä oleellisesti lisänneet pyykin määrää. Käytetyt arkit heitin tiskipöydällä olevaan toiseen koriin, josta ne oli nopea napata muun pyykin sekaan.

Huomasin että kestoarkit sopivat yhtä hyvin myös aikuisille esimerkiksi arkikäytössä servetiksi, johon voi pyyhkiä kädet, suupielet tai pieniä tahroja pöydältä. Pidin myös siitä, ettei minun tarvinnut enää jatkuvasti muistaa ostaa talouspaperia. Ja mikä parasta, erilaiset kuosit piristivät kivasti päivää! Viitisen vuoden käytön jälkeen käytän edelleen samoja arkkeja kuin aluksi, eivätkä ne ole vieläkään käyttöikänsä lopussa.

Kumpaa sinä kokeilisit ensimmäiseksi? Kestosuodatinpussia vai kestoarkkeja?

Hanna






Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.